Nyt sitä olis sitte 5 viikkoa ja 5 päivää aikaa siihen,kun sanomme Tahdon...Kaikki suunnitelmat sun muut kuitenkin aivan levällään ja paniikki alkaa iskeä...Puvut hankkimatta,ruokalista yhä hiukan auki,tarjoilijoista ei tietoa,mistä pöytäliinat jnejne.....
Huomenna painun Ratsulaan varaamaan sen haluamani mekon odottamaan hetkeä,että on varaa se lunastaa ulos...Olis ehkä se budjetti pitäny laatia suunnitelmia tehdessä ja pitää siitä sitten kiinnikin..
No onhan meillä paikka ja pappi varattuna ja mun sormuskin ostettuna et kai ne pääasiat on kunnossa ;)
Pikku hiljaa alkaa kuitenkin ahdistus iskeä! Yleensä mä kun olen tarkka kaikesta ja kaiken pitää mennä just eikä melkeen suunnitelmien mukaan,mutta missä on ne suunnitelmat edes?!?!? Mikä mua vaivaa????
Kaiken muun stressin lisäx aloin opetella kirjottamaan tulevaa nimeäni..............Identiteetti-krrisi oli valmis!! Koko ikäni sukunimeäni vihanneena,mutta nyt vanhemmiten olen oppinut olemaan siitä ylpeä ja sitten se muuttuu! Yritin nätisti noita miehiäni suostutella vaihtamaan nimensä mun mukaani..............."EI todella onnistu!!!!!" oli aika selkeä vastaus :D Nico 7v totes,että "äiti Hei! Koitas sä vaan alkaa Vihervaarax,koska mä en ainkaan miksikää Styffix rupee" :D No se siitä yrityksestä sitte ;) Ja olenhan minä sen verran vanhan aikainen,että kyllä naisen se miehen nimi kuuluu ottaa!
No huomenna alkaa häiden eteen tapahtua,sen verran pidän lakuista ja muista taukoa,koska en halua alkaa monsteriksi viime hetkillä vaikka siltä jo olo tuntuukin ;)
